9 paivaa, 2965 kilometria.

- S & H

ps. Just kuultiin etta meidan British Airwaysin lento on peruttu, joten taas mennaan…

edit klo 19.45: paras ystavamme luontoaiti on siis lamauttanut Heathrown lentokentan, British Airways ystavallisesti ilmoitti etta korvaava lento lahtee ylihuomenna Friscosta. Noooooh, parinkymmenen puhelun jalkeen asiat jalleen kummasti jarjestyivat ja kotiudumme siis ke 3.2. klo 8.50 Helsinki-Vantaalle lennolla Nykista. Aamen.

Ihmeteltiin kurveistaan tunnettua Lombard Streetia, jota pitkin autotkin todellakin ajaa, vaikka katu on niin jyrkka ja sen takia ajolinja mutkitteleva, etta kurvailu kilpailee kunnon alppireittien kanssa. Kiva jattaa auto taskuparkkiin reunalle ja toivoa, ettei biili valu alas mailien paahan. Lombard Streetin kulmilta suunnattiin eparoimatta suoraan Ghirardellin suklaapuotiin, jossa vedettiin naamariin jumalaiset sundaet paikan tunnetulla hot fudgella. Aaah ja namskis.

Oikeastaan koko sunnuntai sujui letkeasti Fisherman’s Wharfia eli SF:n satama-aluetta ihmetellessa. Bongailtiin vanhoja museoituja laivoja, ihania pikkupuoteja, seafoodrafloja hummereineen ja tietysti Pier 39:n oikeita merileijonia! Kyseiset jellonat on siis omatoimisesti ottaneet haltuun yhden sataman laitureista vuonna 1990, ilmeisesti jonkunlaisena reaktiona Friscon alueen vuoden 1989 maanjaristykseen. Ihkaelavat karjuvat merileijonat siis levyttaa satamassa, eika niiden valtaamalle alueelle nyttemmin enaa paasteta veneita.

Vuokrattiin iltapaivalla pyorat ja poljettiin… Golden Gate Bridgelle=).Oli aivan uskomattoman siistia! Ei voi kuin hehkuttaa ja fiilistella, vastaantulijat tsiigasi ihmeissaan kun poljettiin menemaan naamat koko ajan hillittomassa virneessa, kun oli vaan niin siistia. Parin tunnin pyorareissu ei ollut ihan kevyin mahdollinen, San Franciscon korkeuserot huomioiden mut ei terve miten siistia oli! Nyt tekis melkeen jo mieli siteerata Madventuresia etta hajotkaa pakkasiinne vai mites se nyt menikaan… pilkka osunee omaan nilkkaan pian.

Kaupunki tarjosi molemmille jotain erityista: Suski paasi ihastelemaan lempparinsa GAPin antimia, kun taas Heikki loysi onnensa kuulusta City Lights -kirjakaupasta, joka tunnetaan laajan valikoimansa lisaksi sananvapaustaisteluistaan ja kantaaottavuudestaan. Nyt haistaan pahalle, koska syotiin The Stinking Rose -valkosipulimekassa ja vinkuteltiin paalle melko runsaahkosti joten hellurei.

Huomenna Alcatraziin. Ja sitten kotiin.

 
- S & H

Luontohammasta kolotti viela lisaa, joten suunnattiin yhteen kansallispuistoista pikkupatikoinnille suoraan meren laskevan McWayn vesiputouksen aarelle. Yks mies antoi meille 8 dollaria, kun meilla ei ollut rahaa kansallispuiston pakolliseen maksuun. Jee. Naytettiin varmaan niin saalittavilta likaisissa vaatteissamme. Ne on oikeesti aika likaisia, kun ei olla enaa jaksettu pyykata=)

Oikea helmi loytyi seuraavasta kansallispuistosta eli rauhoitettu Pfeiffer Beach, jossa fiilisteltiin tyrskyja ja meritunnelmaa. Jengi otti pokkana aurinkoa biksuissa ja surffasi samalla kun me (lue: Suski) hytistiin takki paalla. Todettiin ylipaansa, etta paatos ajaa viela rannikolle oli todellakin oikea, tuntui etta herasi taas eloon puuduttavien autiomaataipaleiden jalkeen.

Fiilisteltiin etukateen Carmelilla ja Montereylla, joita meille oltiin “mainostettu” vanhojen kunnon hippien nykyisina olopaikkoina. Odotettiin sympaattisen koykaisen ronttoista kukkaismeininkia peace-merkkeineen, mutta ahakutti kuulkaas kylla ne hipit osaa! Carmel oli jotain Westendin ja Kaivopuiston valista, kaikki kulki merkkivaatteissaan ja ajoi jattiautoillaan “private property”-muuriensa taakse nauttimaan taydellisesta elamastaan. Yhden talon kiviportin edessa roikkui kliininen “No War”-kyltti ja siina se.

Saapuminen San Franciscoon nosti pohjalukemiin painuneet stressikayrat kiitettavaan nousuun. Meidan piti palauttaa vuokra-auto ydinkeskustaan klo 19.00 mennessa. Noh, kello tulee 18.15, pimeys laskeutuu, ollaan ruuhkassa jumissa Friscon sisaanajomotarilla, tankki tyhjana (koska sen sai palauttaa tyhjana=) eika hajua suunnasta. Ajettiin pari kertaa ohi liittymista ja risteyksista (huom, Heikki suunnisti), bensamittari “emptysta” jo miinuksella mutta paastiin kuin paastiinkin perille ajoissa. Huh.

- S & H

Autiomaata Toyotalla halkoessa pauhaa radiosta tasan kaksi vaihtoehtoa: valtava kirjo kanavia mallia God FM tai sitten countrylle omistetut redneck FM-tyyppiset ratkaisut. Jopa middle-of-nowhere, kun mikaan kanava ei enaa kuulu, kummasti joku christian rock loytaa aina tiensa amyreista ulos.

Teiden varsien pikkukylat ovat vielakin creepympia kuin mita minkaan leffojen tms perusteella on aiemmin visioinut. Parin kymmenen asukkaan pysahtyneissa “aavekaupungeissa” elama pyorii (jos nyt edes pyorii) huoltamon, kahvilan ja jonkun rakaisen motellin ymparilla. Tunnelma on niin … epaonnistunut ja jotain surullisen luovuttaneen toisella puolella etta kylmat vareet kulkee pitkin selkarankaa. Loytyy herttaistakin mallia tuppukylista, kuten suloinen Onyx vuorten keskella, mutta suuri enemmisto vastaantulleista on kaukana idyllista. Mita tapahtui amerikkalaiselle unelmalle?

Torkein matkamuisto tuli vastaan vanhalla kunnon Seligmanin Shellilla. T-paita, jonka rinnassa iso vanha valokuva  ruotuun laitetuista rivissa istuvista intiaaneista sheriffin vartioimina, alla teksti “Homeland Security – Fighting Against Terrorism Since 1492″. Vetaa hiljaiseksi. (kuvitelkaa Suskin suu auki loksahtaneena)

- S & H

Uudessa-Seelannissa tuntui, etta nahtiin kaikki mahdolliset maisemat ja maastot, mita luontoaidin takataskusta loytyy, mutta se mita ei loytynyt oli aavikot ja autiomaat. Noh, niitahan on onneksi taalla USAn lansirannikolla riittanyt. Jo matka Las Vegasiin oli kasittamatonta tuntien huristelua loppumattoman Mojaven autiomaan lapi. Overiksi desert-touhu meni viimeistaan Death Valleyssa, jonne suunnattiin Seligmanista.

Kuolemanlaakso oli tosiaan nimensa veroinen: elamaa ei ollut missaan, jopa kaikkiin muihin ylitettyihin aavikoihin verrattuna paikka oli kirjaimellisesti kuollut. Hiekkaa, soraa, kalliota, kivea ja hiljaisuutta. Ja suolaa. Death Valleyssa kaytiin myos kuuluisassa Badwaterissa, joka on siis Jenkkien matalin kohta 85,5 metria merenpinnan alapuolella. Jannaa.

Death Valleysta loytyi myos Golden Canyon- patikkareitti, jota pitkin paastiin paikkaa ihmettelemaan. Voi vaan kuvitella mika patsi laakso on kesalla, jolloin lampotila nousee yli 50 celsiusasteen.

Alunperin kaavailtu Sierra Nevadan ylitys aiheutti hiukkasen haastetta, kun kaikki suunnittelemamme reitit vuorten yli oli poikki lumen takia. Viimeistaan haaveillun Yosemiten kansallispuiston visiitin hylkaamisen sinetoi jenkkien riemukas keksinto talvirenkaiden valttamiseksi: snow chains, jotka voidaan vaatia kaikilla teilla, joilla suunnilleen joskus maailman historian aikana on satanut lunta. Eivat kuulu vuokra-autojen varustukseen, pitaa itse ostaa, ei palautusoikeutta, ei saa kiinnitettya kaikkiin rengasmalleihin jne. Huoh.

Vuorten itapuolen yopaikastamme Lone Pinesta paastiin kuitenkin etelaista reittia vuorten yli. Ja kylla kannatti! Vuorimaisemat jatti kylmaksi Uuden-Seelannin vastaavat, ei nyt ihan 6-0 mut ehka 4-2. Amerikassa kaikki todella on suurempaa, kaikkea on enemman ja pidempaan. Fantastisen vuorisessioinnin jalkeen paadyttiin taas karpasenkakkaan highwayn varressa nimeltaan Kettleman City. Tosi “city”, siella oli motelli, huoltiksia ja tadaa: drive-thru Starbucks. Voi onnea.

Yosemiten korvikkeeksi paatettiin heittaa hyvastit aavikoille ja suhata suoraan lanteen meren rantaan eli Highway # 1 :sta pitkin San Franciscoon. 

- S & H

Tiistaina ajettiin Las Vegasiin, uhkapelien ja drive-in-vihkimisten mekkaan. Se “kuuluisa” Vegas eli toinen toistaan kitschimmat megakasinot, sijoittuu kaupungin etelaosan bulevardin “The Stripin” varteen, jossa nokottavat mm. Ocean’s 11-leffasta tuttu Bellagio jattisuihkulahteineen ja Cesar’s Palace jonka “orgiat” vetavat vertoja muinaisille esikuvilleen. Budjettimatkaajille paratiisin (?) ovet avasi psykedeelinen yopaikkamme Circus Circus, eli hotelli/kasinokompleksi, jonka loputtomista sisuksista loytyi mm. Jenkkien suurin pysyva sirkus, huvipuisto, yli 3000 huonetta, ravintoloita, kauppoja ja luonnollisesti kasino ja haakappeli. Absolutely fabulous, jos diggaa meiningista mallia Ruotsinlaiva potenssiin miljoona.

Me aivan villiinnyttiin Vegasin meiningeista: kateltiin sirkusta, syotiin ja pelattiin kasinolla huikeat 10 dollaria. Oli siistia nahda ja kokea Las Vegas yhden illan ajan – kasittamaton feikkiviihderakennelma keskella autiomaata- mutta eipa tartte toiste tulla=)

Nevadan “helmea” enemman meihin napsahti Arizonan anti eli Grand Canyon kaikessa vaatimattomuudessaan. Matka kanjonille oli p.i.t.k.a. mutta voi etta joka mailin arvoinen! Grand Canyon lienee niita paikkoja, jotka voi elavasti kuvitella ja nahda valokuvista, mutta silti livena iskee niin totaalisesti ettei voi kuin henkeaan haukkoa ja olla hiljaa. Valtava kanjoni aiheutti saman ilmion kuin meri tai palava tuli: kallioiden ja kuilujen ikuisuutta jai tuijottamaan ja tuijottamaan ja tuijottamaan…

… kunnes herasi todellisuuteen kirjaimellisesti jaatavassa motellissa Seligmanissa, totaalisessa perslavessa Amerikan aavikoiden malliin. Niin karmiva mesta, etta esiasteensa Murchison Uudessa-Seelannissa kultaantui muistoissa nopeasti paratiisiksi.

- S & H

US West Coast roadtrip alkoi ennakkoon vuokratun karryn valinnalla, otettiin tietenkin SUV kun sellainen kerran oli tarjolla=) Huristelu Losin freewaylla oli aivan epatodellista, leffoista tutut maisemat ymparilla parhaimmillaan seitseman samansuuntaisen kaistan autotulvassa. Hollywood-kyltti keikisteli kauniisti vuoren rinteella.

Suunnattiin Santa Monicaan Heikin perhetuttujen Loisin ja Laurien kotiin, jossa meita odotti aivan uskomattoman ihana, lammin tunnelma ja meita varten valmistettu aito Thanksgiving Dinner kalkkunoineen kaikkineen. Tuntui aarettoman hyvalta “paasta kotiin” eli syoda, juoda ja seurustella ilta naiden mainioiden tyyppien kotona. Paikalla olivat myos Laurien tytar Rachel seka Judith ja John, joiden luokse Veniceen jatkoimme yoksi. (Thank you L&L for the wonderful dinner and J&J for all your hospitality!)

Paikattiin (Heikin) menneiden vuosien menetetyt kokemukset ja vietettiin eilinen paiva Anaheimin Disneylandissa! Satumaa lunasti lupauksensa ja meilla oli kivaa=) Disneylandin taika perustuu pitkalti siihen, etta jokaikinen yksityiskohta on loppuun asti hiottu taydellisen illuusion sailyttamiseksi. Kierrettiin lapi Adventurelandin, Tomorrowlandin ja Frontierlandin ihmeellisyydet huipennuksena huikea Space Mountain, johon Suski 5-vuotiaanakin “vahingossa” kiikutettiin. Jotain taikaa Disneyn luomuksessa todella on, kun melkein tippa linssissa hyvasteltiin Akut ja Mikit paivan paatteeksi.

Nyt Palm Springsissa, elakelaisten paratiisissa keskella autiomaata. Las Vegas, here we come!

- S & H

Tiistaina hypattiin tapotayteen paikallisbussiin ja suunnattiin Hanauma Baylle, joka on suojeltu hevosenkengan muotoinen laguuni Diamond Headin takana. Lahden pohjukassa on valtavasti koralleja, joita paastiin snorklaamalla tsiigailemaan. Yksi plussa tan rakaisen hostellin tiliin on se, etta taalta saa ilmaiseksi lainata kaikkia mahdollisia rantaleluja, boogie boardeja, rantamattoja, snorkkeleita, rapyloita yms vehkeita jotka on kunnon kamaa. Snorkkelit paahan, rallat jalkaan ja koralleihin siis!

Snorklailu oli visuaaliselta anniltaan eli mageilta akvaariokaliiberin fisuiltaan melkeen parempaa kuin Thaimaassa, mutta vesi oli turhan kylmaa pidempaan pulikointiin ja korallit monessa paikassa niin korkeella etta oli suht kuumottavaa huomata olevansa maha kiinni keskella jotain koralliriuttaa eika tieda mihin suuntaan hilata itseaan jos joku merikilpikonna tai muu vastaava monsteri sattuisi “hyokkaamaan”.

Hanauma Baykin oli perinteisesti taynna japanilaisia ja puluja. Vieressa olevan perheen evaskasseissa lauma puluja veti kunnon fiestaa. Hatistettiin pulut pois, suojattiin kamat ja familyn saapuessa takasin infottiin mammaa, etta pulut veti kyballa niiden evaita. No sitten se aippa alkoi syottaa niita pulunpaskomia safkoja pikkulapsilleen, mmmmm…..

Tanaankin paastiin snorklamaan, vaikka paaosassa olikin kajakointi Kailua Beachin ja koko Havaijin kauneimmaksi rannaksikin kehutun Lanikau Beachin maisemissa. Kajakointi oli aivan huikeeta hemoaalloissa tyrskyavassa meressa, onnistuttiin rannassa myos kaatamaan kajakki ympari. Heikki pludas. Yks ranskalainen tytto jatti kajakkinsa paivan puolessa valissa Lanikaulle muiden murheeksi hinattavaksi ja lahti kyrpiintyneena kavellen takaisin, oli kuulemma ikavaa eika vastannut hanen odotuksiaan. Tsihih.

Eika ne watersportsit viela tahan paaty: eilen napattiin alle boogie boardit ja suunnattiin niilla Waikiki Beachille. Viikon dramaattisin hetki koettiin boogie boardaillessa, kun Heikki iski isovarpaansa koralliin ja siihen tuli haava, johon piti laittaa perati kaksi (2) laastaria. (Lue: nain tapahtumarikasta taalla todella on=).

- S & H

Puitteet Pearl Harborissa on edelleen vaikuttavat, kun ymparilla lilluu toiminnassa olevia sotalaivoja kansillaan jenkkiarsenaali havittajia, sotilashelikoptereita ja muuta kivaa. Pinnalla pysyneista sota-ajan paateista USS Missouri on valjastettu yleison nahtavaksi ja Arizona Memorialilta oli hienot nakymat sille. Tamakin mesta oli luonnollisesti taynna japanilaisia, kuten joka nurkka Oahulla muutenkin. Yksi japanilaismiisu halusi valokuvauttaa itsensa eraan jenkkipariskunnan pikkuvauvan kanssa.

Lounastettiin raamattumme Lonely Planetin suosittamassa paikallisessa semirakaisen oloisessa kahden havaijilaismamman pyorittamassa lounasruokalassa. Haluttiin saada maistaa aitoa havaijimattoa, joten tilattiin randomilla “laulauta”, “poita” ynna muita herkkuja. Laulau paljastui johonkin levaa tai moyhennettya lehtea muistuttavaan “taroon” kaarityksi kanaksi ja poi oli taron juuresta vaannettya hapanta kiisselia. Outo, mutta hauska ateria.

Illemmalla reippailtiin viela Diamond Headin kraaterin huipulle, josta hikisen patikoinnin jalkeen avautui mahtavat nakymat yli Waikikin. Matkan varrella vastaan tuli hilliton maara lenkkeilijoita pelkissa pikkupikkusortseissaan, jotka on taalla muutenkin yleinen naky kropanmuotoon tai kuntotasoon katsomatta. Heikkikin jo lupaili heittaa speedot jalkaan ja rynnia muiden joukkoon rantabulevardille jolkottamaan.

- S & H