Highway numero yksi kuljetti meidat mageiden maisemien lapi San Franciscoon. Pulahdettiin tielle Losin ja Friscon puolessa valissa, joten ajettiin lapi rannan kansallispuistojen, Carmelin, Montereyn ja Santa Cruzin. 
Ihan mieleton elamys oli bongata rannalta satojen elephant sealien (elefanttihylje?) kolonna: monituhatkiloiset jollit kokoontuvat rannikolle lisaantymaan ja hengaamaan ja siina ne todella kaiken kansan pallisteltavina rohkivat, lotkivat pariviikkoisine poikasineen ja nylkyttivat pokkana menemaan.
Luontohammasta kolotti viela lisaa, joten suunnattiin yhteen kansallispuistoista pikkupatikoinnille suoraan meren laskevan McWayn vesiputouksen aarelle. Yks mies antoi meille 8 dollaria, kun meilla ei ollut rahaa kansallispuiston pakolliseen maksuun. Jee. Naytettiin varmaan niin saalittavilta likaisissa vaatteissamme. Ne on oikeesti aika likaisia, kun ei olla enaa jaksettu pyykata=)
Oikea helmi loytyi seuraavasta kansallispuistosta eli rauhoitettu Pfeiffer Beach, jossa fiilisteltiin tyrskyja ja meritunnelmaa. Jengi otti pokkana aurinkoa biksuissa ja surffasi samalla kun me (lue: Suski) hytistiin takki paalla. Todettiin ylipaansa, etta paatos ajaa viela rannikolle oli todellakin oikea, tuntui etta herasi taas eloon puuduttavien autiomaataipaleiden jalkeen.
Fiilisteltiin etukateen Carmelilla ja Montereylla, joita meille oltiin “mainostettu” vanhojen kunnon hippien nykyisina olopaikkoina. Odotettiin sympaattisen koykaisen ronttoista kukkaismeininkia peace-merkkeineen, mutta ahakutti kuulkaas kylla ne hipit osaa! Carmel oli jotain Westendin ja Kaivopuiston valista, kaikki kulki merkkivaatteissaan ja ajoi jattiautoillaan “private property”-muuriensa taakse nauttimaan taydellisesta elamastaan. Yhden talon kiviportin edessa roikkui kliininen “No War”-kyltti ja siina se.
Saapuminen San Franciscoon nosti pohjalukemiin painuneet stressikayrat kiitettavaan nousuun. Meidan piti palauttaa vuokra-auto ydinkeskustaan klo 19.00 mennessa. Noh, kello tulee 18.15, pimeys laskeutuu, ollaan ruuhkassa jumissa Friscon sisaanajomotarilla, tankki tyhjana (koska sen sai palauttaa tyhjana=) eika hajua suunnasta. Ajettiin pari kertaa ohi liittymista ja risteyksista (huom, Heikki suunnisti), bensamittari “emptysta” jo miinuksella mutta paastiin kuin paastiinkin perille ajoissa. Huh.
- S & H
Elephant seal on kait merinorsu. Jos ne on niitä joilla on se ruma nenä. Ja joille ei kande tehdä näin:
http://hallpass.com/media/sneaking-up-on-an-elephant-seal.html